Aiemmista teksteistäni on käynyt varmaan ilmi, että minä on ystäväni kaaso ja häät lähestyvät hurjaa vauhtia. Enää aikaa ei voi laskea kuukausissa, nyt aikaa on enää viikkoja. Iskee paniikki!
Rakastan naimisiin menevää ystävääni koko sydämestäni ja olen niin ikionnellinen hänen puolestaan, että voisin haljeta miltei kahtia. Tätähän me ollaan odotettu: että mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Kauppiksessa me kelattiin, että pitää koittaa hommautua raskaaksi samaan aikaan, koska sitten meillä on niinku niiiiin siiiistiiiii ku voidaan yhdessä miettiä kaikkia juttuja. Ihan makes sense, eikö? :D Kerrottakoon muuten, että ystäväni ei ihan saanut meikäläistä sitten kiinni: hänellä on laskettu aika vasta kesäkuussa.
Ystäväni meni kihloihin syksyn alussa, mutta en siltikään odottanut itse häiden tulevan näin nopeasti. Toinen hyvä ystäväni ilmoitti nimittäin jo kesällä, että he menevät vuoden päästä kesällä (eli nyt tulevana kesänä) naimisiin. Jotenkin siis ajattelin, että näihinkin häihin (ja kaason tehtäviini) on vielä tovi.
Kunnes tuli Kloppisen syntymäpäivä ja minä olin juuri saanut epiduraalin. Ukkokulta luki tsemppausviestejä puhelimestani ääneen ja myös ystäväni viestin, jossa luki, että häät ovat helmikuussa ja tulisinko kaasoksi. Tilanne oli melko lailla huvittava, sillä Ukkokulta vastasi ystävälleni, että kyllä Nina tulee, mutta juuri nyt hän synnyttää. :D
Pitää muuten kertoa sellainen hassu juttu meistä kolmesta ystävyksestä, että me kaikki kolme mennä viipotimme villeinä ja vapaina sinkkuina yhdessä, kunnes kesällä 2010 kaikille tapahtui jotain. Ja ei, me kolme emme tavanneet samassa baarissa kolmea sinkkumiestä. Jokainen tahollaan oli tavannut jonkun ja nyt tilanne on tosiaan se, että minulla ja Ukkokullalla on Kloppinen ja kaksi muuta ystävääni ovat menossa naimisiin. Niin ja toinen tulevista morsmaikku saa siis vielä vauvankin. Vuorokuukausin meistä jokainen viettää siis nykyään parisuhteen vuosipäivää ja meidän menovuodet ovat muisto vain.
Viime viikonloppuna viettelimme sitten polttarit. Haasteita toi morsiammen siunattu tila, mutta silti uskon meillä olleen kuitenkin ihan kivaa. Vitsailimme morsiolle, että vuoden päästä, polttareiden vuosipäivänä otetaan revanssi ja juhlitaan oikein kunnollla. Ohjelmassa oli hemmottelukasvohoitoa ja kevyt meikkaus sekä ravintolapäivällistä. Ystäväni asuu nykyään pohjoisessa, joten päätimme samalla iskulla järkätä hänelle myös babyshowerit. Niitä vieteltiin minun luonani. Aika oli tiukilla, sillä seuraava ja viimeinen ohjelmanumero odotti vuoroaan, mutta hyvin ystävämme ehti avata lahjojaan, tietenkin kyynelehtiä ja keskustella vieraiden kanssa. Morsio tietenkin ajatteli, että päivä on ohi ja huokaisi ehkä helpotuksesta, ettei hänen tarvinnutkaan pukeutua mihinkään. Vaan kuinka väärässä hän olikaan... ;)
Päivän päätti vauhdikas zumba-tunti, jonne morsio puettiin tuksumaiseksi perhoskeijuksi. Tästä en uskalla julkaista minkään sortin kuvaa, tai Bridezilla on tästä tietäessään irti...
 |
| Myös minä sain paketin! Morsiammen äiti oli muistanut myös minun pikkumiestäni pikkupaketilla, jonka sisältä paljastui tällaisia söpöyksiä. |
Pukeutumisesta huolimatta puheväleissä olemme edelleen, sillä eilen olimme juhlapaikalla testaamassa pöytien järjestystä ja katsomassa muutenkin, että mitä voisi laittaa minnekin. Hui että, kaikki on nyt niin konkreettista. Ihan kohta niitä häitä jo vietellään.
Nyt minun on käytettävä loppupäivä yhden yllätysesiintyjän bongaukseen. Katsotaan onnistuuko vai eikö...
Nina
Ps. Pläskinpoltto jatkuu. Viikonloppuna zumbattiin ja tänään kutsuu ensimmäistä kertaa Combat. Jännittävää! Hei hei pläskit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti