lauantai 21. tammikuuta 2012

Toinen vauva?

Otsikko ei ole kovinkaan utopistinen, vaikkakin ehkä vähän harhaanjohtava. Tsorppa siitä. Meillä tilanne on vain sellainen, että minulla ei ole mitään ehkäisyä käytössä. Ja arvatkaa mitä, en osaa edes oikein selittää, että miksei. Jostain ihmeen syystä en vain todellakaan haluaisi mitään hormonaalista ehkäisyä. Ja ehkä jossain pääkopan syvissä syövereissä ajatus toisesta lapsesta on mieluisa. Mitä jos ottaisin jonkin ehkäisykapselin, maksaisin siitä likemmäs parisataa ja kahden kuukauden kuluttua päättäisimme yrittääkin jo toista lasta? Ehkä koen, että vaikkapa kierukan ottaminen on pitkäaikainen päätös ja minä en oikein osaa ajatellakaan niin pitkälle.

Olen vähän hukassa.

Ukkokulta sen sijaan ei ole. Hän oli erittäin tyytyväinen päätökseeni, etten ottanut mitään ehkäisyä. Kumisia suojapukuja meillä kyllä on yöpöydän laatikossa, mutta aika visusti ne ovat siellä pysyneetkin, vaikka olemmekin osoittaneet toisillemme rakkautta ja läheisyyttä. Vähänkö titanic-ällö-romanttinen ilmaus? Mietimme kerran, että hakisimmeko jälkiehkäisypillerit, kun arvelin ovulaationi olevan lähellä. Ukkokulta ilmaisi kuitenkin kantansa: hän haluaa kanssani lisää lapsia ja on valmis tekemään niitä vaikka heti. Pillerit jäivät sitten hakematta.

Totesin, että jos minä joudun taas synnyttämään, niin Ukkokulta saa luvan änkeä rektumiinsa melonin ja pinnistää sitä vieressäni ulos.

"Okei, okei, mä en jaksa enää! Hoitaja, viipaloikaa tuo meloni!"

Hehhehh. Luit siis juuri keskustelumme osan, enempää et luultavasti halua tietää.

No, olen kuitenkin ajatellut, että olisi ihan hyvä, jos uusi raskaus alkaisi vaikkapa kesällä. Ihan kuin elämää voisi näin suunnitella. Huoh, typerää. Haluaisin kuitenkin, että Kloppinen olisi hetken ainoa vauva, äidin ainoa silmäterä, jonka ei tarvitsisi jakaa huomiotaan vielä kenenkään kanssa. Itse henkilökohtaisesti haluaisin tuon koulun pois alta ennen kuin mitään uutta "projektia" on alla. Lisäksi haluaisin "unohtaa" osan synnytyksestä, sillä oikeesti, ajatus taas synnyttämisestä on helvetin pelottava, vaikka toisaalta niin, palkinto koitoksen jälkeen on omaa luokkaansa.

Kuitenkin haluaisin, että toinen lapsi tulisi melko vauhdilla perään. Lapsilla kahden vuoden ikäero olisi mielestäni ihan ok, mutta se voi vähemmänkin. Ideaalista kai olisi tehtailla vielä toinen lapsukainen ja sitten rauhassa keskittyä uraan sekä työhön. Liian suunnitelmallista, edelleen, ei elämä näin toimi. Ystäväni suunnitteli elämäänsä juurikin näin ja usein häntä moitin, että lapsia saadaan, ei tehdä. Ja nyt itse ajattelen samalla tavalla. Ainakin osittain. Hittolainen.

Mielessäni on myös yksi varmaan ihan hoopo pelko: mitä jos toinen lapsi on aina ja ikuisesti vihainen ja itkevä koliikkivauva, joka valvoo yöt ja itkee päivät? Miten minä jaksan? Jaksanko olla vielä hyvä äiti Kloppiselle? Vai tuleeko minusta kiukkuinen, väsynyt, elämäänsä kyllästynyt äiti, joka ei enää olekaan niin ihana kuin mitä nyt?

Mietinköhän minä nyt vähän liikaa?

No, pointti oli kuitenkin se, että sitä ehkäisyä meillä ei tosiaan ole, eli ei ole lainkaan mahdottomuus, että tästä blogista muodostuisi jälleen osittain raskausblogi.


Nina

Ei kommentteja: